Liikkuvien lasten rasitusvammat

Posted on

Kasvaessa nuoren kehossa tapahtuu paljon muutoksia: kehon koostumuksessa, mittasuhteissa ja fysiologisissa toimintamalleissa. Nämä vaikuttavat mm. painopisteen sijaintiin ja vipuvarsien pituussuhteisiin. Lapsilla kudosten suhteellinen kestävyys on erilainen kuin aikuisilla, esimerkiksi luut ja jänteet ovat suhteessa joustavampia. Kasvuikäisen luukudos on joustavampaa, mikä altistaa helpommin murtumille. Rasitusmurtumia voi myös syntyä, sillä kasvavat luut eivät kestä yhtä paljon kuormitusta kuin aikuisen. Kasvuikäisen jänteet, nivelsiteet ja lihakset ovat suhteessa luita vahvempia, jonka vuoksi lapsilla ilmenee vammoja tyypillisesti lihas-jänne-luuliitoksen alueella.

Kasvuiässä luut muovautuvat rustoisten kasvualueiden kautta. Luiden kasvu tapahtuu kasvuvyöhykkeissä eli kasvulevyjen kautta (lähellä pitkien luiden päitä).  Lapsilla ja nuorilla tyypillisimmät rasitusvammat, apofyysiitit ovat näiden kasvulinjojen läheisyydessä suurten lihasjännealueiden tai nivelsiteiden, sekä luun välisen kiinnityskohdan kipuja. Apofysiittien uskotaan syntyvän kasvuvyöhykkeen huonosta vetokestävyydestä ja siihen kohdistuvasta jänteen aiheuttamasta kovasta rasituksesta. Pituuskasvun myötä koordinaatio, lihasten voima ja kireys sekä nivelten liikkuvuus ovat epätasapainossa. Kasvupyrähdyksen aikana kehonhallinta saattaa tilapäisesti häiriintyä ja tämän myötä myös taitojen oppimisessa tulla tasanteita. Nämä yhdessä voivat lisätä kasvuikäisen rasitusvammariskiä.

Rasitusvamma on kudoksen (luu, lihas, jänne) mikrotraumaattinen vaurio, joka syntyy kun kudokseen kohdistuu liiallista toistuvaa kuormitusta sen kestokykyyn nähden. ilman riittävää aikaa palautua tai parantua kudoksen mikrotraumojen summa kasvaa riittävän suureksi ja vaurioitunut alue alkavat oireilemaan. Jos kasvupyrähdysvaiheessa kudoksiin kohdistuu kovaa ja yksipuolista kuormitusta, voi se johtaa epänormaaliin kudosreaktioon ja kudoksen toiminnan heikkenemiseen. Rasitusvamman tyypillisin oire on rasituksen aikainen kipu, mutta tilanteen kroonistuessa voi leposärkyäkin esiintyä. Lievät kiputilat yleisiä ja hoituvat rasitusta keventämällä sekä kylmähoidolla. Osa vammoista vaatii pidemmän paranemisajan. Tietyssä iässä esiintyy tietynlaisia rasitusvammoja, joita eri lajit korostavat.

Kasvukivuiksi kutsutaan usein rasitukseen liittyviä kipuja, joiden taustalla ei ole suoranaista tapaturmaa. Kasvu ei kuitenkaan itsessään aiheuta kipua. Suurin osa nuorten rasitusvammoista on lieviä, mutta ilman oikeanlaista hoitoa voivat kroonistua tai uusiutua helposti. Rasitusvammat voivat aiheuttaa pysyviäkin rakennemuutoksia. Usein kivut helpottuvat itsestään pituuskasvun päätyttyä. Nuoren urheilijan rasitusvammoihin tulisi suhtautua kuitenkin aina vakavasti. Mikäli kipua aiheuttavaa harjoittelua jatketaan, voi tuloksena olla jopa kasvulevyn vaurio tai jänteen irtoaminen luusta. Koska lasten rasituskivut paikantuvat usein alaraajoihin, tulisi ne hoitaa ja tutkia samoin kuin aikuisten. Kivun syyt on selvitettävä ja korjattava, jotta paraneminen ja vaivan uusiutumisen ehkäiseminen onnistuvat paremmin kuin pelkkää oiretta lievittäessä.

Rasitusvammat ovat yleisiä urheilevien lasten keskuudessa

Lapset liikkuvat omatoimisesti nykyään vähemmän kuin ennen. Samaan aikaan ohjattu liikunta on lisääntynyt. Nykyään harrastetaan urheiluseuroissa, joissa treenitehot ovat korkealla. Harjoitusten välissä lapsi ei kuitenkaan liiku. Monessa lajissa harjoitellaan jo nuorena paljon, mikä voi olla liikaa kasvavalle lapselle. Lajeissa joissa treenataan jo nuorena paljon ja tehdään samaa asiaa toistuvasti, tulee myös paljon vammoja. Lapset kasvavat eri tahtiin, joten kasvu, kehitys ja ikäkausi vaikuttavat siihen, millaisia harjoituksia urheillessa kenenkin on hyvä tehdä. Rasitusvammoille voivat altistaa myös esimerkiksi huono heitto- tai ponnistustekniikka.

 

Tyypillisimmät rasitusvammat

Lievä kipu voi olla vain sopeutumista rasitukseen, mutta jos kuormitus ylittää sopeutumispotentiaalin, se voi muuttua rasitusvammaksi. Altistavia tekijöitä ovat mm. liian nopea harjoitusmäärien lisäys (yli 10 % kasvu viikossa). Esimerkiksi voimistelussa yli 16 tuntia harjoittelua viikossa, on lisännyt nikamakaaren rasitusvammoja. Liiallinen harjoittelu kehitystilaan nähden tai edellisen vamman kesken jäänyt kuntoutus lisäävät riskiä rasitusvammoihin. Ulkoisia altistavia tekijöitä ovat vääränlaiset välineet (kengät, mailat), suoritusolosuhteet (jäinen hiekkakenttä, kova tekonurmi) ja huono suoritustekniikka. Sisäisiä altistavia tekijöitä ovat apofysiitit, lihasepätasapaino, anatomiset virheasennot, ylipaino ja arkiliikunnan puute.

Lajispesifisyys, ympäri vuoden harjoittelu ja muiden lajien poissulkeminen ovat riskitekijöitä. Epäillään, että varhainen erikoistuminen lisää rasitusvammariskiä ja burnout-ilmiötä. Varhaisessa murrosiässä monen lajin harrastaminen kehittää myös taitoja päälajissa.

Runsaasti liikkuvilla lapsilla ja nuorilla tyypillisimmät rasitusvammat esiintyvät erityisesti polven ja kantapään alueella. Vammat paikantuvat useimmiten kohtiin, joissa vahva jänne kiinnittyy luuhun. Nämä vammat paranevat yleensä erittäin hyvin, mutta vain harjoittelua järkeistämällä. Vääränlainen kuormitus ja puutteellinen ravitsemus nostetaan myös esille rasitusvammojen syiden taustalla. Rasitusvammat ovat usein lajityypillisiä. Juoksijoilla niitä esiintyy jaloissa, uimareilla ja mailapelaajilla yläraajoissa sekä voimistelijoilla selässä.

Severin tauti

Kantaluun luutumisalueen rasitusvamma ja kiputila diagnosoidaan usein Severin taudiksi. Paljon liikkuvilla 9-12-vuotiailla kipu tuntuu kantapään takana tai akillesjänteen kiinnityskohdassa. Vaiva johtuu voimakkaasta vetorasituksesta kantaluuhun. Hyppiminen ja loikkiminen pahentavat asiaa, samoin äkkikiihdytykset ja jarrutukset. Severin tautia esiintyy tyypillisesti palloilijoilla, ja lajeissa, joissa juostaan. Kipua tulee usein rasituksessa ja sen jälkeen (varvastelu).  Kantaluu aristaa erityisesti ulkosyrjältä painaessa. Ponnistavat liikkeet ja iskut aristavat. Usein vanhemmilla lapsilla kipu on kovempi kuin nuoremmilla. Kun muut syyt ovat poissuljettuja, jalkoja saa rasittaa kipurajoitteisesti. Parhaat hoitomuodot ovat kuormitusvirheen korjaus, lihasepätasapainon parantuminen sekä liikunnan järkeistäminen.  Teippaus, kantakoroke ja kylmähoito ovat hyviä ensiapuun.

Osgood-Schlatter

Osgood-Schlatterin tauti on yleisin nuoren urheilijan rasitusvamma. Taudissa patellajänne ja sen kiinnityskohta sääriluun kyhmyssä tulehtuvat, mikä voi ilmetä kipuna, turvotuksena, kuumotuksena kyseisellä alueella.  Kiinnityskohtaan säären etu-yläosaan syntyy yleensä kosketusarka kyhmy. Fyysiset aktiviteetit, kuten juokseminen, hyppiminen, portaissa liikkuminen, provosoivat kipua. Tyypillisesti Osgood-Schlatteria tavataan lajien parissa, jotka sisältävät paljon hyppyjä ja spurtteja.  Oireita esiintyy pojilla (10-15v) hieman tyttöjä (8-12v) yleisemmin. Kipu voi olla molemmissa polvissa, tai vain toisessa. Tauti ajoittuu mainittuihin ikäluokkiin, sillä silloin on käynnissä voimakas apofyysiluun muodostus. Heikompi rustokudos ei kestä patellajänteen välittämää etureiden vetoa, jonka seurauksena tauti syntyy. Lihasepätasapaino reiden ja lantion lihaksissa vaikuttaa alaraajojen linjaukseen ja voi osaltaan edesauttaa jännealueen ylirasitusta.

Hyppääjän polvi (Sinding-Larsen-Johannson)

Hyppääjän polvi on polven etuosan kiputila, jolla tarkoitetaan patellajänteen yläosan kipua eli kipu paikantuu lumpion alakärjen jännealueen kohdalle.  Alue voi olla painoarka ja siinä voi esiintyä turvotusta. Kiputila kehittyy toistuvan juoksemisen tai hyppimisen seurauksena: tyypillisesti hyppääjän polvea tavataan lajeissa, jotka vaativat voimakkaita ponnistuksia tai nopeita suunnanmuutoksia. Polven koukistus, portaiden kävely ja istumasta nousu saattavat provosoida kipua. Hyppääjän polven taustalla tyypillisesti on polven etuosan kuormittumisen virhe, esimerkiksi heikon lihasvoiman tai lihasepätasapainon seurauksena. Syynä kivun taustalta voi myös löytyä nilkan/jalkaterän liiallinen sisäkierto, mikä johtaa polven etuosan ylikuormittumiseen. Polven ojennus/koukistus liike kuormittaa jännettä, joka ei kulje optimaalisella linjallaan. Hyppääjän polvi voi aiheuttaa jänteen paksuuntumista, arpeutumista, kiinnikkeitä ja verisuonituksen kasvua.

Lantion alueen apofysiitit

Lantion alueella apofysiittejä on takareiden, etureiden suoran osan ja räätälinlihaksen kiinnityskohdissa. Nämä eivät parane ilman pitkää 4-16vk rasitustaukoa. Rasitusvamma altistaa kyseisen apofysiitin irtoamiselle, josta toipumisaika on 3-6-12kk. Reiden takaosan voimakkaat lihakset kiinnittyvät istuinkyhmyyn. Yli 14-15 -vuotiailla urheilijoilla lihakset voivat aiheuttaa liian kovaa rasitusta istuinkyhmyyn, jolloin kiinnityskohtaan saattaa tulla pieni murtuma. Tällaiset oireet ovat tyypillisiä lajeissa, joissa on voimakkaita ja räjähtäviä liikkeitä, esimerkiksi aitajuoksu ja palloilulajit.

 Nikamakaaren rasitusmurtuma

Nikamakaaren rasitusmurtumia esiintyy yleisimmin 12-16-vuotialla, jolloin ranka erityisen haavoittuva rasitukselle. Tyypillistä lajeissa, joissa on voimakkaita taaksetaivutuksia ja kiertoliikkeitä. Yleensä vamma esiintyy kahden alimman lannenikaman (L4-L5) alueelle. Taustalla on usein harjoitusmäärien liian nopea kasvaminen, anatomiset syyt, lihaksiston epätasapaino, puutteellinen lantionhallinta, toistuva kova rasitus ja liian vähäinen lepo. Rasitusmurtumaa edeltää murtuman esiaste, rasitusosteopatia. Rasitusmurtuma voi olla toispuoleinen tai molemminpuolinen ja rasituksen jatkuessa murtuma voi johtaa nikaman siirtymään (spondylolisteesi). Oireet nikamankaaren rasitusmurtumassa tuntuvat usein juostessa ja hyppiessä. Tyypillistä on korostunut lannerangan notko ja takareisien kireys lantionkorin asennosta johtuen. Hoidon kulmakivi on noin kuukauden totaalilepo. Erityisesti pitäisi välttää alaselän taaksetaivutuksia sekä kiertoliikkeitä. Rasitusmurtumassa 6kk tauko lajiharjoittelusta ja rasitusosteopatiassa 3kk tauko. Fysioterapian voi aloittaa yleensä noin 1-2kk levon jälkeen. Fysioterapiassa tärkeää on altistavien tekijöiden kartoitus ja hoito, stabiloivien lihasten vahvistaminen, oikeiden liikemallien oppiminen sekä lihastasapainon parantuminen. Urheilla saa normaalisti mikäli oireita ei ole.

Rasitusperäisten vammojen kuntoutus

Apofysiittien hoitoperiaatteina kipua tuottavan rasituksen lopettaminen. Jos kipua on vain rasituksen alussa tai lopussa, niin 25% keventäminen riittää. Hoito perustuu kyseisen apofyysiin kohdistuvan voimakkaan rasituksen vähentämiseen. Kivuttomat liikuntamuodot sallitaan sekä korvaavat harjoitteet, joissa ei tule vetorasituspiikkejä. Lihastasapainon ja liikkumisessa ilmenevien toimintojen kartoittaminen sekä näiden kehittäminen fysioterapeutin ohjeistuksella.

Kehon rakenteet kestävät suuriakin harjoitusmääriä, mikäli kudokset ovat progressiivisen harjoittelun myötä voineet sopeutua kuormitukseen. Esimerkiksi polvessa liikettä tapahtuu vain ojennus-koukistussuunnassa sarananivelestä johtuen. Optimaalisesti toimiessaan polvi on kyykkyliikkeissä ja juoksussa jalkaterän päällä eikä lantio ohjaudu sivulle. Polveen kohdistuvat toistuvat tai voimakkaat sivusuuntaiset vääntö- ja kiertoliikkeet altistavat vammoille. Biomekaanisesti väärä suoritustekniikka ylikuormittaa kehon rakenteita.  Myös suoritustekniikkaa tulisi arvioida laji- ja oheisharjoitteissa myös muiden kehon osien kohdalta. Jos suoritustekniikoissa on isoja puutteita, voisi olla hyvä tehdä urheilijakartoitus, jossa kiinnitetään huomiota tukilihasten toimintaan, liikkuvuuteen ja liikehallintaan.

Kuntoutuksessa tulisi aina huomioida kehon liikeketjun merkitys vamman syntyyn. Puutteellista liikehallintaa pyritään korjaamaan vahvistamalla heikkoja lihaksia, tekemällä kohdennettuja liikkuvuusharjoitteita sekä parantamalla tasapainoa ja liikekoordinaatiota. Suuri osa rasitusvammoista voitaisiin välttää ennaltaehkäisevillä toimilla ja hakeutumalla asiantuntijan apuun riittävän ajoissa.

Valitettavan usein fysioterapeutti ja lääkäri tapaavat urheilijoita, joilla vamma on uusiutunut puutteellisen kuntoutuksen seurauksena. Uusi vamma voi tulla samalle alueelle tai muualle liikeketjuun. Usein törmätään siihen, että pehmytkudosvamma uusiutuu, kun vammaa ei ole kuntoutettu riittävän huolellisesti ja paluu täysitehoiseen harjoitteluun on tapahtunut liian varhain.  Rasitusvammoja voidaan ehkäistä rajoittamalla viikkotasolla harjoitusmääriä sekä harjoituksen kestoa. Lisäksi kiinnitetään huomiota lajispesifiin kuormitukseen sekä lepopäiviin. Yksilötasolla täytyy huomioida urheilijan ikä, kasvu, valmius harjoitteluun ja vammahistoria. Harjoituskuorman valvomista erityisesti kasvupyrähdyksen aikana suositellaan. Ennen varsinaisen kauden alkua harrastettu liikunta voi vähentää loukkaantumisia. Myös harjoituksissa tehtävä lihaksiston ja hermoston herättely vähentää tutkitusti vammoja.

Lähteet

Brenner J, 2007: Overuse injuries, overtraining and burnout in child and adolescent athletes (American academy of pediatrics 119/6)

DiFiori,J. Benjamin, H. Brenner,J. Gregory, A. Jayanthi, N. Landry, G. Luke, A. Overuse injuries and burnoutin youth sports: a position statement from the Amerikan Medical Society for Sports Medicine. https://bjsm.bmj.com/content/48/4/287. 9.8.2018.

Hakkarainen H, Jaakkola T, Kalaja S, Lömsä J, Nikander A & Riski J, 2009: Lasten ja nuorten urheiluvalmennuksen perusteet (Vk-Kustannus Oy)

Hakkarainen H, 2014:Hyvästä fyysisestä harjoitettavuudesta systemaattiseen harjoitteluun; nuoren urheilijan fyysinen kehitys (Tavoitteena nuoren urheilijan hyvä päivä https://www.urheilututkimukset.fi/media/urtu/julkaisut/Valintavaihe_www.pdf)

Heinonen, O & Kujala, U. Kasvuikäisen urheilijan ongelmat. http://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/duo/duo92159.pdf. 9.8.2018

Hyppäjän polvi. https://omaterveys.terveystalo.com/OmaTerveys/artikkelit-ja-blogit/Artikkelit/hyppaajan-polvi/

Johtimo, N. Lasten rasitusvammojen erityispiirteistä. https://docplayer.fi/50911793-Lasten-rasitusvammojen-erityispiirteista.html. 9.8.2018.

Koistinen, J. 2013. Rasitusvammojen ennaltaehkäisy. https://fysiohub.wordpress.com/2013/05/11/rasitusvammojen_ennaltaehkaisy/. 9.8.2018.

Koistinen, J. 31.8.2015. Urheiluvamman kuntoutus. http://urheilufysio.fi/kuntoutus/urheiluvamma/ 9.8.2018

Lasten rasitusvaivat. https://www.terveystalo.com/fi/Palvelut/Urheilijat-ja-aktiiviliikkujat-Sport/Tietoa-urheiluterveydesta/Lasten-rasitusvaivat/. 9.8.2018.

Lasten rasitusvammat. https://www.mehilainen.fi/lasten-mehilainen/rasitusvammat. 9.8.2018.

Lasten rasitusvammat ja murtumat. http://www.sairaalaneo.fi/palvelut/lasten-vaivat-ja-sairaudet/lasten-rasitusvammat-murtumat/. 9.8.2018

Mäntylä, J-M. Lapsen rasitusvamma iskee kohtaan, jota aikuisella ei edes ole.

https://yle.fi/uutiset/3-9931772. 9.8.2018.

Nuoren urheilijan rasitusvammat. https://www.terveystalo.com/fi/Palvelut/Urheilijat-ja-aktiiviliikkujat-Sport/Tietoa-urheiluterveydesta/Kuinka-valttaa-lapsen-rasitusvammat/. 9.8.2018.

Orava S, 2012: Käytönnön urheiluvammat (Recallmed)

Ruotsalainen T, 2016: Osgood-Schlatterin ja Severin taudin ilmaantuvuus ja vaikutus harjoitteluun 9-11-vuotiailla suomalaisilla jalkapallonpelaajilla

Von Knorrong, T. Kasvavien urheilijoiden rasitusvammat. https://docplayer.fi/1925221-Kasvavien-urheilijoiden-rasitusvammat-stefan-von-knorring-liikuntalaaketieteen-erikoislaakari-helsingin-urheilulaakariasema.html. 9.8.2018.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *