Jalkaterän kivut ja fysioterapia

Posted on

Jalkaterän kivut

Kantakalvon kiputila (Plantaarifasciitti)

Tämän artikkelin kohteena on jalkaterän kivut joita esiintyy suurimmalla osalla ihmisistä jossakin vaiheessa elämää. Ensimmäisenä käsittelemme kantakalvon kiputilaa, joka on hyvin yleinen vaiva. Kipu paikantuu tyypillisesti kantaluun etu-sisäreunan alueelle. Oire voi sijaita myös edempänä. Tyypillinen oire on paikallinen kipu liikkeelle lähdettäessä, joka tuntuu pistävänä kantapään alla jalkapohjan jänteessä. Kipu on pahinta aamulla noustessa tai pitkään istumisen jälkeen.
Kantakalvo on tärkeä passiivinen jalkaterän tukirakenne, jonka vaikutus jalkaholvin toimintaan on dynaaminen, vaikka itse kantakalvo ei sisällä supistumiskykyistä lihaskudosta. Kantakalvon toinen kiinnityskohta on varpaiden tyvessä. Kantakalvo kohottaa jalkaholvia askelsyklin ponnistusvaiheessa.
Heikentyneen kalvon altistuessa liialliselle rasitukselle syntyy siihen mikrorepeämiä. Repeämät laajenevat aiheuttaen jännekalvon rappeutumisen heikentyneen verenkierron kanssa. Syynä on usein jalkaterän toiminnallinen poikkeama, kuten holvikaaren madaltuminen tai korkeakaarinen jalkaterä. Myös nilkan rajoittunut koukistuminen pohjelihasten kireydestä johtuen voi aiheuttaa vääränlaista kuormitusta ja sitä kautta kipu. Lisäksi tyypillisiin aiheuttajiin lukeutuvat kapeakärkinen kenkä, kengän kärkikäynti tai korkeat korot.
Kengillä korotettu kantapään asento, mahdollinen lihasheikkous ja jalkaterän 1.säteen korostunut dorsaalifleksio vaikuttavat jalkapohjaan. Korotettu kantapään asento ylläpitää kantaluun etureunan suurentunutta plantaarifleksiota. 1.säteen korostunut dorsaalifleksio työntää isonvarpaan alla olevia seesamluita eteenpäin pidentäen jalkaterän etu- ja takaosan etäisyyttä toisistaan. Nämä muutokset lisäävät usein kuormitusta ja vetorasitusta kantakalvoon sekä jalkapohjan nivelsiteisiin. Plantaarifasciittia voidaan siis pitää ensioireena jalkaholvin toimintahäiriöstä.
Lisääntynyt kuormitus ja vetorasitus kohdistuvat usein kantakalvon lähtökohtaan kantaluun alle. Seurauksena saattaa syntyä kantakalvon ylikuormitustila, jolloin lähtökohta tulehtuu. Joskus pitkittynyt kiinnityskohtaan kohdistuva vetorasitus saattaa aiheuttaa luun liikakasvua. Seurauksena voi muodostua luupiikki.
Asiantuntijahoito: alaraajoihin perehtynyt fysioterapeutti tai jalkaterapeutti tutkii jalan rakenteet ja toiminnan liikkuessa. Liikkuvuutta ja lihasvoimaa parantavat harjoitteet ovat tärkeitä. Hoidossa tulee pyrkiä korjaamaan tekijöitä, jotka estävät normaalia vinssimekanismin toimintaa. Sopiva jalkine korvaa puutteellisesti toimivan päkiäkeinun ja helpottaa liikakuormitusta. Pronaatiotuenta usein provosoi oireita. Paljasjalkamaiset kengät, joissa on leveä päkiä eikä kärkikäyntiä ovat usein hyvät. Kengän pohjan tulee olla leveä, joustava ja päkiästä taipuva. Ei korkoa. Joskus yksilöllinen ohjaava tukipohjallinen on tarpeen.

Vaivasenluu (Hallux valgus)

Vaivasenluu on erittäin yleinen jalkaterän asentopoikkeama, jota esiintyy pääsääntöisesti aikuisilla, mutta se lisääntyy koko ajan myös nuoremmilla. Yksi merkittävä tekijä on kenkä, joka muuttaa ja estää jalkaterän 1.säteen toimintaa. Toiminnan häiriöitä esiintyy usein jalkaterän taka- ja keskiosassa. Nämä häiriöt romahduttavat holvikaaren ja heikentävät vinssimekanismia. Vaivasenluu ei ole vain isonvarpaan ongelma, vaan taustalla on koko jalkaterän toiminnallinen ongelma. Taustalla voi olla myös rakenteellinen ongelma, esimerkiksi normaalia lyhyempi ensimmäinen jalkapöytäluu (mortonin jalka).
Vaivasenluu tarkoittaa isonvarpaan tyvinivelen sijoiltaan menoa. Sen aiheuttaa isonvarpaan lisääntynyt lähennys ja sisäkierto, jonka seurauksena isovarvas kääntyy 2.varvasta kohti. Peroneus longus-jänteen heikentynyt toiminta on tärkeä osatekijä vaivasenluun kehittymisessä. Vaivasenluu ei ole yksittäisen nivelen ”pattiongelma”, vaan jalkaholvin ja jalkaterän etuosan toiminnallinen häiriö. Tyypilliset oireet ovat kivulias patti ja turvotus isonvarpaan sisäsyrjällä. Näistä aiheutuu kävely ja jalkineongelmia. Sopimaton jalkine voi muuttaa jalkaterän jännetoimintaa askeltamisen aikana ja rajoittaa tästä syystä jalkaholvin liikettä.
Toiminnallinen vaivasenluu liittyy jalkaterän etuosan toiminnan vajaukseen ja on usein osana hankinnaista lättäjalkaa. Peroneus longus- ja ekstensor hallucis longus- lihasten puutteellinen aktivaatio johtaa 1.säteen epävakauteen. Tämän seurauksena isovarvas kääntyy ja tyvinivel luiskahtaa pois paikaltaan. Ensimmäisen ja toisen jalkapöytäluun erkaneminen muuttaa ensimmäisen varpaan toimintaan vaikuttavien lihasten aktiviteettia askelluksen keskituki- ja päätöstukivaiheessa.
Jalkaterän keskiosan toiminnanhäiriössä peroneus longus-lihas ei pysty painamaan 1.sädettä tiukasti alustaa vasten ja vakauttamaan sen toimintaa. Vaivasenluun asentopoikkeaman edetessä isonvarpaan lähentäjälihas vetää varvasta ulospäin. Loitontaja lihas venyy ja sen jänne siirtyy ulospäin ensimmäisen jalkapöytäluun alle. Lihasten siirtymisen myötä myös seesamluut kiertyvät ensimmäisen jalkapöytäluun ulkosyrjälle ja ulkosyrjän pehmytkudosrakenteet kiristyvät. Isonvarpaan tyvinivelestä tulee epävakaa ja lopulta se alkaa jäykistyä. Lihasepätasapainon lisääntyminen aiheuttaa lopulta koko tukijärjestelmän pettämisen. Lihasten tehtävä on ylläpitää riittävän voimantuotto ja siten estää luisten tukirakenteiden romahtaminen. Lihasten heikentynyt kyky tehdä tehtäväänsä kohdistaa nivelsiteisiin suurentunutta kuormitusta, jolloin ne venyvät eivätkä pysty loputtomiin vastustamaan kehon massasta johtuvia voimia. Vaivasenluu on siis koko jalkaterän merkittävä mekaaninen ongelma.
Hoidossa ei saa tyytyä pelkkään kipuoireen sammuttamiseen, vaan ongelman varsinainen syy tulisi kyetä selvittämään. Tavoitteena on kivun lievittämisen lisäksi jalkaterän toimintahäiriön ja virheasennon korjaaminen. Hoito voi sisältää kireiden lihasten venytyksiä ja heikkojen tukilihasten harjoittelua. Sopivan jalkineen löytäminen on myös hoidon kannalta tärkeää.

Jäykkä ja kipeä isonvarpaan tyvinivel (hallux rigidus)

Isonvarpaan tyvinivelen kipeytyminen ja dorsifleksioliikkuvuuden rajoittuminen on vaivasenluu-muutoksen jälkeen yleisin jalkaterän ongelma. Suurella osalla kiputilan ja jäykkyyden syynä on isonvarpaan tyvinivelen nivelrikko. Jalkaterän päkiäkeinun toimintaa korjaava hoito on fysioterapian perusta. Päkiäkeinujalkine, jossa on tukeva pohja, vähentää niveleen kohdistuvaa rasitusta. Isonvarpaan dorsifleksiovenytys, heikkojen tukilihasten, kuten peroneus longuksen harjoitteet, pohjelihaskireyksien hoito ja jalkaterän supinaatiotaipumuksen korjaaminen askelluksessa ovat tärkeitä tekijöitä jalkaterän kivuliasta toimintaa korjatessa.
Vastaanotolle tuleekin usein asiakas, joka on kokeillut jo monenlaisia passiivisia hoitomuotoja kortisonipiikeistä shock wawe:n, mutta oireet ovat pysyneet samanlaisina, koska jalkojen virheellinen kuormitus on edelleen samanlaista. Tästä syystä onkin tärkeää tutkia jalan toiminta liikkeessä koko kineettinen ketju huomioiden. Tällöin pystymme puuttumaan virheelliseen kuormitukseen ja tulokset ovat usein pitkäaikaisempia.

 

Lähteet:

Väyrynen, P. 2017. Jalkaterän toiminnalliset ja rakenteelliset ongelmat. Teoksessa Stolt, A., Flink, A. & Saarikoski, R. (toim.) Jalkaterveys. 287-313. Duodecim. Helsinki.
Klemola, T. 2012. Nilkka ja jalkaterä. Teoksessa Kiviranta, I & Järvinen, M. (toim.) Ortopedia. 433-455. Kandidaattikustannus. Keuruu.

Lue myös aiempi alaraajoihin liittyvä artikkelimme tästä:

Kohti täydellistä juoksuaskelta

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *